Mobiilirobotiikan historia

1960-luvun lopulla Yhdysvallat ja Neuvostoliitto kehittivät ja käyttivät mobiilirobotteja kuun tutkimusohjelman loppuun saattamiseksi. US Explorer 3, jonka manipulaattori oli kauko-ohjattu maassa, suoritti kaivamista kuuhun ja suoritti muita tehtäviä. Neuvostoliiton Lunaman 20 laskeutui kuun pinnalle miehittämättömänä, manipulaattorit porasivat kiviä kuun pinnalle, lastasivat maa- ja kivinäytteitä talteenottosäiliöihin ja lähettivät ne takaisin Maahan. 1970-luvun alussa Wasedan yliopisto Japanissa kehitti kaksijalkaisen kävelyrobotin, jossa oli humanoiditoiminto. Atomienergian hyödyntämisen ja valtamerien kehittämisen tarpeisiin vastaamiseksi myös äärimmäisen toiminnan robotit ja vedenalaiset robotit kehittyvät nopeasti.
Mobiilirobottien tutkimussisällöt ovat myös hyvin erilaisia ​​eri sovellusympäristöjen ja mobiilimoodien mukaan. Niiden yhteisiä perustekniikoita ovat anturitekniikka, mobiilitekniikka, manipulaattori, ohjaustekniikka, tekoäly ja niin edelleen. Siinä on visuaalisia antureita, kuuloantureita ja tuntoantureita, jotka vastaavat ihmisen silmiä, korvia ja ihoa. Liikkuvalla mekanismilla on pyörätyyppi (kuten nelipyörätyyppi, kaksipyöräinen tyyppi, ympärisuuntainen tyyppi, tela-tyyppi), jalkatyyppi (kuten 6-jalka, 4-jalka, 2- jalka), sekatyyppi (pyörät ja jalat), erikoistyyppi (kuten adsorptiotyyppi, kiertoratatyyppi, käärmetyyppi) ja muut tyypit. Pyörät sopivat tasaisille teille ja jalkatyyppinen liikkuva mekanismi vuoristoalueille ja epätasaisille ympäristöille. Mobiilirobottien ohjaustapa on kehittynyt kauko-ohjauksesta ja valvonnasta autonomiseen ohjaukseen, ja autonomisten mobiilirobottien kehittämiseen on käytetty tekoälytekniikoita, kuten konenäköä, ongelmanratkaisua ja asiantuntijajärjestelmiä.